Puetut puut

Kesäyönä Helsingin Vanhassa kirkkopuistossa puutkin pukeutuvat -Sinisen verstaan avustamana.

Ensimmäinen kudontamuisto

Paikkakunnallamme oli käsityökeskus erään kerrostalon kellarissa. Minä halusin mennä sinne kutomaan. En muista enää mistä minä, 10-vuotias mistä olin saanut kipinän. Kenties mummon räsymatoista tai ihanan kässäopen vinkeistä. Kutomaan minä kuitenkin menin ja ihan yksin, vaikka vähän pelotti.

Ja niin minä kudoin.Vielä tänäkin päivänä olen hieman yllättynyt siitä että miten minä osasinkaan, miten minä pystyinkään malttamaan ja tekemään niin supersiistejä töitä. Kudoin luonnonvärisen kuvakudoksen, jossa lensi savunsininen satulintu. Kudoin myös punavalko-raidallisen poppanan. Väritkin ovat kestäneet aikaa. Äitini käyttää sitä tänäkin päivänä pirtinpöydän päällä.

Muistan vieläkin, kuinka harjasin valmiin poppanan pintaa juuresharjalla. Halusin pinnasta pehmeän ja pörröisen. Harjaaminen kesti ikuisuuden, tai siltä se ainakin tuntui. Sormet jäykistyivät juuresharjan ympärille, suututti. Merja-käsityöneuvoja auttoi. Kun sain työn valmiiksi, olin pakahtua ylpeydestä. Minä tein nämä!

---

Suomen käsityön museo kerää muistoja

Onko Sinulla muistoja eri puolilla Suomea toimivista käsi- ja taideteollisuusyhdistyksistä (ent. kotiteollisuusyhdistykset)? Suomen käsityön museo kerää materiaalia yhdistysten historiasta kertovaa verkkonäyttelyä varten sekä tallennettavaksi museon kokoelmiin. Voit osallistua keräykseen lähettämällä meille yhdistyksen toimintaan liittyviä valokuvia tai kertomuksia.

Keräys liittyy vuonna 2013 vietettävään Käsityö elämässä -juhlavuoteen. 2013 tulee kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry perustettiin ja Suomen käsityön museo sai ensimmäiset omat toimitilat Helsingissä. Myös moni käsi- ja taideteollisuusyhdistys on lähivuosina täyttänyt tai täyttämässä saman kunnioitettavan iän. 

Lähetä sinäkin käsityömuistosi museoon! Tässä linkki ohjeisiin.

Virkkausta Kultakuumeen kourissa

Taitoradion teemat jatkuvat Yleisradiossa. Lainattua Yle Areenan sivuilta:

" Virkkaamisen ihanuuteen on hurahtanut viime vuosina yhä useampi suomalainen. Virkkaaminen virkistää aivoja ja virkata voi muutakin kuin patalappuja, esimerkiksi amirugameja ja graffiteja. Kultakuumeessa virkkauksesta keskustelevat kehittämispäällikkö Marika Sarha ja graffiteja virkkaava Terhi Viinikanoja."

Tässä linkki Yle Areena kolumniin "virkkaus on terveellistä ja trendikästä"  ja podcastiin.

Taitoradio 2: Käsityö ja läsnäolo

Taitoradio-projektin toisessa osassa Marika Sarha Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry:stä ja Miia Collanus Käspaikan ystävät - käsityö verkossa ry:stä keskustelevat käsityöstä ja läsnäolosta Punontakurssilla Porvoossa huhtikuussa 2012. Videon kesto on 10:12 min. Siinä on vain yksi kuva, joten Taitoradiota voi helposti kuunnella myös käsitöitä tehdessään. Lähetys on kuunneltavissa Youtubessa sekä blogeissa http://blogi.kaspaikka.fi ja http://taitavatyyppi.blogspot.com

Punainen!

Karjalaista kirjontaa

Punaista on ollut tavoiteltu ja vihattu: se on voiman, intohimon ja kärsimyksen väri.

Punainen liittyy vahvasti karjalaisuuteen.Vanhassa Karjalan kielessä punaista tarkoittava sana "ruskia" on merkinnyt myös kaunista. Moni karjalaiseen perinnekäsityöhön liittyvä asia onkin punainen: Olkainhameet, sarafaanit ja feresit olivat usein  ruskeanpunaisia, niin kuin sorokka-päähinekin. Käspaikat, käsipyyhkeet, joilla uskottiin olevan myös maagisia voimia, kirjoittiin punalangalla pellavaisella pohjalle.

Tiilenpunaiset langat ja kankaat olivat alun perin ahomataralla värjättyjä. Myöhemmin, teollisesti värjättyjen kankaiden yleistyessä, kumakka, punainen puuvilla, sai suosiota erityisesti paitojen ja käytettiin päähineiden koristeena.

Luonnonväreillä värjäys tuottaa pehmeitä, toisiinsa sointuvia värejä. Hehkuvat, kirkkaat värit puuttuvat kokonaan - ainakin Suomi-kasveilla värjätessä. Hyvät punaiset  ovat erityisen hankalia - ja ehkä juuri siksi hyvin haluttuja.

Karjalaisten käyttämä matara on vanha suomalainen värjäyskasvi. Sen juurista saatava väri on kaunista ja kestävää. Mataralla ei oikein enää värjätä, vaikka luonnonväreillä onkin oma, kasvava kannattajajoukkonsa. Luonnonvärjäyksen trendi - jos näin voi edes sanoa- on siirtynyt sienivärjäykseen. Veriseitikit ja verihelttaseitikit ovat halutuimpia punaisen värin lähteitä. Tiilenpunaisen sävyissä -ja huonona sienivuotena- värjärit tyytyvät tuontikasviin, krappijuureen.

Karjaisen laulunsanoin: Lähtekääm, sisot, sinelle, Keltaheinään, me kälykset, Mataraan! Kesä on värjäyksen aikaa - kaikki nyt mökille väripatojen ääreen.

Lisätietoja
Lisää tarinoita punaisesta väristä Colorian sivuilta
Karjalaisesta kulttuurista kertoo Karjalan sivistysseura
Ohjeita luonnonväreillä värjäämiseen Riihivillan sivuilta
Luonnonvärejä ja apuaineita voi ostaa Tetri Designista

Rakastan käsitöitä

Mistä se rakkaus käsityöhön oikein syntyy? Unelmista, toiveista, lapsuuden muistoista? Taitava tyyppi lauloi virsiä vanhan körttimummonsa kanssa ja ompeli nukenvaatteita, Taito Åbolandin Eliisa Riikosen  tarinan voi kuunnella ja katsoa oheisesta videossa. Tästä linkistä myös på svenska.

Kissa se langalla leikki

KISSAN LEIKKIÄ

Mykkyrässä, mäkkyrässä

lankakerä missä?

Sykkyrässä, säkkyrässä

kissan käpälissä.

(teksti -tuntematon tekijä)