Punainen!

Karjalaista kirjontaa

Punaista on ollut tavoiteltu ja vihattu: se on voiman, intohimon ja kärsimyksen väri.

Punainen liittyy vahvasti karjalaisuuteen.Vanhassa Karjalan kielessä punaista tarkoittava sana "ruskia" on merkinnyt myös kaunista. Moni karjalaiseen perinnekäsityöhön liittyvä asia onkin punainen: Olkainhameet, sarafaanit ja feresit olivat usein  ruskeanpunaisia, niin kuin sorokka-päähinekin. Käspaikat, käsipyyhkeet, joilla uskottiin olevan myös maagisia voimia, kirjoittiin punalangalla pellavaisella pohjalle.

Tiilenpunaiset langat ja kankaat olivat alun perin ahomataralla värjättyjä. Myöhemmin, teollisesti värjättyjen kankaiden yleistyessä, kumakka, punainen puuvilla, sai suosiota erityisesti paitojen ja käytettiin päähineiden koristeena.

Luonnonväreillä värjäys tuottaa pehmeitä, toisiinsa sointuvia värejä. Hehkuvat, kirkkaat värit puuttuvat kokonaan - ainakin Suomi-kasveilla värjätessä. Hyvät punaiset  ovat erityisen hankalia - ja ehkä juuri siksi hyvin haluttuja.

Karjalaisten käyttämä matara on vanha suomalainen värjäyskasvi. Sen juurista saatava väri on kaunista ja kestävää. Mataralla ei oikein enää värjätä, vaikka luonnonväreillä onkin oma, kasvava kannattajajoukkonsa. Luonnonvärjäyksen trendi - jos näin voi edes sanoa- on siirtynyt sienivärjäykseen. Veriseitikit ja verihelttaseitikit ovat halutuimpia punaisen värin lähteitä. Tiilenpunaisen sävyissä -ja huonona sienivuotena- värjärit tyytyvät tuontikasviin, krappijuureen.

Karjaisen laulunsanoin: Lähtekääm, sisot, sinelle, Keltaheinään, me kälykset, Mataraan! Kesä on värjäyksen aikaa - kaikki nyt mökille väripatojen ääreen.

Lisätietoja
Lisää tarinoita punaisesta väristä Colorian sivuilta
Karjalaisesta kulttuurista kertoo Karjalan sivistysseura
Ohjeita luonnonväreillä värjäämiseen Riihivillan sivuilta
Luonnonvärejä ja apuaineita voi ostaa Tetri Designista