27.9.12

Ajankohtaista kässäasiaa liiton sivuilla, blogi jää tauolle

Blogi on tauolla: Taitava tyyppi taituroi hetken tosimaailmassa internetin sijaan ja päivittää blogiaan taas 1.1.2013 alkaen. Käsityöntäytteistä syksyä kaikille!

Tauon aikana kannattaa tutustua ajankohtaisiin käsityömaailman uutisiin Käsi- ja taideteollisuusliiton Ajankohtaista-sivun kautta. Lukuiloa!


29.6.12

Taitoradio 3



Taitoradio-projektin kolmannessa osassa Marika Sarha Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry:stä ja Miia Collanus Käspaikan ystävät - käsityö verkossa ry:stä keskustelevat kesäkäsitöistä. Tuuli tuivertaa ja katusoittajat soittavat Näsinpuistossa  - tule mukaan kesäisen tekemisen tunnelmiin! Videon kesto on 6:17 min. Siinä on vain yksi kuva, joten Taitoradiota voi helposti kuunnella myös käsitöitä tehdessään. Lähetys on kuunneltavissa Youtubessa sekä blogeissa http://blogi.kaspaikka.fi ja http://taitavatyyppi.blogspot.com

27.6.12

Kesäretkellä Tukholmassa

Ruotsin käsi- ja taideteollisuusyhdistys juhlii sataa vuottaan. Ohessa siihen liittyviä näyttelyherkkupaloja Tukhomasta. Käsitöihin hurahtaneiden matkailijoitten kannattaa vilkaista vinkit yhdistyksen omilta juhlavuoden sivuilta: http://hemslojden100ar.se/

Liljevalch: 2000 koivukehikkoa tai "puuta" lehtineen kirjottuna, huovutettuna, puutöillä koristettuna. Kymmenmetristen puiden seassa kuljeskelu oli kuin satumetsässä seikkailua.

Liljevalch: inspiraatiota kansanperinteestä. "Metsän" lisäksi Taidehalli tarjosi myös taidekäsityöläisten luomuksia. Eräs huone oli täynnä kirjontaa.

Nordiska Museet: pieni, mutta sitäkin mielenkiintoisempi kudontanäyttely. Näyttelyssä on myös kudontamahdollisuus ja tekemänsä saa myös mukaansa. Pienet workshop-kangaspuut olivat -ruotsalaiseen tyyliin- kovin söpöjä ja kaikki tietty vipupuita.

21.6.12

Juhannusruusuja


... ja oikein nautinnollista, kesäistä viikonloppua kaikille!

"Nauti uusia perunoita ja voita, mansikoita ja makkaroita. Tee saunaan tuore vasta, varpaat veteen kasta. Hakkaa liiteriin halkoja, oio nurmikolla jalkoja. Ihastele poutapilviä, siristele auringossa silmiä. Haista kesän tuoksut, unohda turhat juoksut. Muista paljon lekotella, laiturilla elämää hekotella. Mieti kivoja juttuja, tapaa ystäviä ja tuttuja. Älä murehdi ötököitä, vietä ihania kesäöitä!"

Juhannuksena voi innostua taittelemaan myös itselleen kuvan mukaisen juhannusruusun, origami-kukan ohje Taito Pirkanmaan sivulla. Tässä linkissä ohje, nyt Hannaruusua tekemään!

15.6.12

Ensimmäinen kudontamuisto


Paikkakunnallamme oli käsityökeskus erään kerrostalon kellarissa. Minä halusin mennä sinne kutomaan. En muista enää mistä minä, 10-vuotias mistä olin saanut kipinän. Kenties mummon räsymatoista tai ihanan kässäopen vinkeistä. Kutomaan minä kuitenkin menin ja ihan yksin, vaikka vähän pelotti.

Ja niin minä kudoin.Vielä tänäkin päivänä olen hieman yllättynyt siitä että miten minä osasinkaan, miten minä pystyinkään malttamaan ja tekemään niin supersiistejä töitä. Kudoin luonnonvärisen kuvakudoksen, jossa lensi savunsininen satulintu. Kudoin myös punavalko-raidallisen poppanan. Väritkin ovat kestäneet aikaa. Äitini käyttää sitä tänäkin päivänä pirtinpöydän päällä.

Muistan vieläkin, kuinka harjasin valmiin poppanan pintaa juuresharjalla. Halusin pinnasta pehmeän ja pörröisen. Harjaaminen kesti ikuisuuden, tai siltä se ainakin tuntui. Sormet jäykistyivät juuresharjan ympärille, suututti. Merja-käsityöneuvoja auttoi. Kun sain työn valmiiksi, olin pakahtua ylpeydestä. Minä tein nämä!

---

Suomen käsityön museo kerää muistoja

Onko Sinulla muistoja eri puolilla Suomea toimivista käsi- ja taideteollisuusyhdistyksistä (ent. kotiteollisuusyhdistykset)? Suomen käsityön museo kerää materiaalia yhdistysten historiasta kertovaa verkkonäyttelyä varten sekä tallennettavaksi museon kokoelmiin. Voit osallistua keräykseen lähettämällä meille yhdistyksen toimintaan liittyviä valokuvia tai kertomuksia.

Keräys liittyy vuonna 2013 vietettävään Käsityö elämässä -juhlavuoteen. 2013 tulee kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry perustettiin ja Suomen käsityön museo sai ensimmäiset omat toimitilat Helsingissä. Myös moni käsi- ja taideteollisuusyhdistys on lähivuosina täyttänyt tai täyttämässä saman kunnioitettavan iän. 

Lähetä sinäkin käsityömuistosi museoon! Tässä linkki ohjeisiin.

13.6.12

Virkkausta Kultakuumeen kourissa

Taitoradion teemat jatkuvat Yleisradiossa. Lainattua Yle Areenan sivuilta:

" Virkkaamisen ihanuuteen on hurahtanut viime vuosina yhä useampi suomalainen. Virkkaaminen virkistää aivoja ja virkata voi muutakin kuin patalappuja, esimerkiksi amirugameja ja graffiteja. Kultakuumeessa virkkauksesta keskustelevat kehittämispäällikkö Marika Sarha ja graffiteja virkkaava Terhi Viinikanoja."

Tässä linkki Yle Areena kolumniin "virkkaus on terveellistä ja trendikästä"  ja podcastiin.

30.5.12

Taitoradio 2: Käsityö ja läsnäolo

Taitoradio-projektin toisessa osassa Marika Sarha Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry:stä ja Miia Collanus Käspaikan ystävät - käsityö verkossa ry:stä keskustelevat käsityöstä ja läsnäolosta Punontakurssilla Porvoossa huhtikuussa 2012. Videon kesto on 10:12 min. Siinä on vain yksi kuva, joten Taitoradiota voi helposti kuunnella myös käsitöitä tehdessään. Lähetys on kuunneltavissa Youtubessa sekä blogeissa http://blogi.kaspaikka.fi ja http://taitavatyyppi.blogspot.com

24.5.12

Punainen!

Karjalaista kirjontaa
Punaista on ollut tavoiteltu ja vihattu: se on voiman, intohimon ja kärsimyksen väri.

Punainen liittyy vahvasti karjalaisuuteen.Vanhassa Karjalan kielessä punaista tarkoittava sana "ruskia" on merkinnyt myös kaunista. Moni karjalaiseen perinnekäsityöhön liittyvä asia onkin punainen: Olkainhameet, sarafaanit ja feresit olivat usein  ruskeanpunaisia, niin kuin sorokka-päähinekin. Käspaikat, käsipyyhkeet, joilla uskottiin olevan myös maagisia voimia, kirjoittiin punalangalla pellavaisella pohjalle.

Tiilenpunaiset langat ja kankaat olivat alun perin ahomataralla värjättyjä. Myöhemmin, teollisesti värjättyjen kankaiden yleistyessä, kumakka, punainen puuvilla, sai suosiota erityisesti paitojen ja käytettiin päähineiden koristeena.

Luonnonväreillä värjäys tuottaa pehmeitä, toisiinsa sointuvia värejä. Hehkuvat, kirkkaat värit puuttuvat kokonaan - ainakin Suomi-kasveilla värjätessä. Hyvät punaiset  ovat erityisen hankalia - ja ehkä juuri siksi hyvin haluttuja.

Karjalaisten käyttämä matara on vanha suomalainen värjäyskasvi. Sen juurista saatava väri on kaunista ja kestävää. Mataralla ei oikein enää värjätä, vaikka luonnonväreillä onkin oma, kasvava kannattajajoukkonsa. Luonnonvärjäyksen trendi - jos näin voi edes sanoa- on siirtynyt sienivärjäykseen. Veriseitikit ja verihelttaseitikit ovat halutuimpia punaisen värin lähteitä. Tiilenpunaisen sävyissä -ja huonona sienivuotena- värjärit tyytyvät tuontikasviin, krappijuureen.

Karjaisen laulunsanoin: Lähtekääm, sisot, sinelle, Keltaheinään, me kälykset, Mataraan! Kesä on värjäyksen aikaa - kaikki nyt mökille väripatojen ääreen.

Lisätietoja
Lisää tarinoita punaisesta väristä Colorian sivuilta
Karjalaisesta kulttuurista kertoo Karjalan sivistysseura
Ohjeita luonnonväreillä värjäämiseen Riihivillan sivuilta
Luonnonvärejä ja apuaineita voi ostaa Tetri Designista


11.5.12

Rakastan käsitöitä



Mistä se rakkaus käsityöhön oikein syntyy? Unelmista, toiveista, lapsuuden muistoista? Taitava tyyppi lauloi virsiä vanhan körttimummonsa kanssa ja ompeli nukenvaatteita, Taito Åbolandin Eliisa Riikosen  tarinan voi kuunnella ja katsoa oheisesta videossa. Tästä linkistä myös på svenska.


7.5.12

Kissa se langalla leikki


KISSAN LEIKKIÄ
Mykkyrässä, mäkkyrässä
lankakerä missä?
Sykkyrässä, säkkyrässä
kissan käpälissä.

(teksti -tuntematon tekijä)

30.4.12

Tarina löytämisestä

Annika Saarikko, puku Mirka Tuovinen
Suomi on täynnä kokeneita käsityöläisiä, piilopirttien designereita, tekemisestä eläviä tuunaajia. Kauniit tuotteet jäävät helposti nykypäivän markkinapyörityksessä pimentoon. Tavallinen tallaaja ei tahdo löytää sitä mitä tarvitsisi. Toisaalta, kun se arjen helmi jostain löytyykin on se entistä arvostetumpi, aarre, joka säilytetään ja josta puhutaan.

Tämä on tarina helmen löytämisestä. Tarina on vanha, viime vuodelta, mutta silti niin ajankohtainen.

Oli talvi. Kuopion torilla eräs takki kiinnitti matkailijan huomion. Opiskelijatytöllä oli päällään retrotoppaa: 60-70-lukujen kankaaseen oli yhdistetty selkeä ja raikas malli. Matkailija ei ollut koskaan nähnyt moista. Ei ulkomailla, ei Helsingissä, eikä kotipaikkakunnalla Turussa. Tuollainen oli saatava.

Matkailijamme ei ollut ihan kuka tahansa kadun tallaaja, vaan nuori kansanedustanainen.  Se oli hyvä juttu, sillä poliitikoilla ei ole tapana kursailla. Kansandustaja astelikin ohikulkijan luo ja kysyi suoraan, mistäs moisen tuotteen voisi ostaa, se kun oli niin upea. Suora kysymys tuotti suoran vastauksen: Kävi ilmi, että takin oli suunnitellut Mirka Tuovinen. Mirkalla oli työhuone Varpaisjärvellä, Kuopiosta 60km koilliseen.

Näin sattuman kautta alkoi Mirka Tuovisen ja Annika Saarikon yhteistyö. Mirka suunnitteli vaatteita, teki mittatilauksesta tai tuunasi valmiita mallejaan.  Myöhemmin Annika kysyi Mirkalta, haluaisiko hän suunnitella puvun itsenäisyyspäivän juhliin. Mirka otti haasteen vastaan, vaikka jännittikin työtä. Hyvä oli, että otti. Kravaattikirjontaa oli tuskin aikaisemmin nähty presidentin linnassa.

---

Ja mikä on tämän tarinan opetus? Pidä silmät auki, niin voit löytää arjen helmen missä tahansa, miten tahansa.

Kotisivut: Mirka Tuovinen

27.4.12

Käsityöääni - arvoitus ratkeaa

Punotaan palttinaa
Aikaisemman postauksen ääniarvoitus muistuttaa talvea; askelia lumella, narinaa kenkien alla. Vai oliko ääni sittenkin pienen hiiren, joka rapisee vanhan rintamiestalon väliseinissä?

Ei.

Ääninäytteessä vikkelät sormet työskentelevät paperin kimpussa. Siinä punotaan paperisuikaleista koria.

Nyt kun tiedät tämän, kuuntele näyte uudestaan. Kuvittele mieleesi lähes valmis pieni paperivasu. Uusi paperisuikale pujotetaan reunan jatkeeksi, aina yhden jo pujotetun suikaleen yli, yhden ali, yhden yli...  Kuuluu rapina, kierrokset kasvat ja vasu valmistuu...

Virtuaalinen punonta ei riitä, nyt on jo pakko tehdä itse jotain! Onneksi punomisesta on runsaasti tietoa internetissä, esimerkiksi Kierrätyskeskuksen , Suomen käsityön museon tai tutun Käspaikan sivuilla. Tai kenties sitä innostuisi menemään syvemmälle punonnan maailmaan,  punomaan omat tuohivirsunsa Pohjoismaiselle käsityöleirille?

Kirjallisuutta punonnasta:
Arponen: Opimme punomaan (1982)
Launonen & Lindell: Olkiaarteet (2005)
Rinne: Kauneimmat pajutyöt (2005)
Saarikoski: Kaislakranssista heinähelmeen (2004)
Saarikoski & Savolainen: Kaislanpunonta (2005)


23.4.12

Käsityötä kaikille aisteille


Käsityö ei ole vain tekemistä. Se on pajun tuoksua -lampaanvillan hajua-, puupinnan kosketusta, neulomisen ääniä. Käsityö herättää kaikki aistit.

Nyt, kuuntele laita silmät kiinni. Kuuntele äänimaisema, kuvittele itsesi tekemään käsitöitä. Mikä on sinun käsityösi? Mistä ääni kertoo, missä olet, mitä teet, millä materiaalilla?

27.4 paljastamme, mikä käsityöääni on kyseessä.

Taitava tyyppi kerää äänimaisemia yhdessä Säikeiden kanssa. Myös sinä voit osallistua; nauhoita vaikkapa matkapuhelimella omaa käsityöääntäsi. Voit jakaa äänen lähettämällä sen Taitavalle tyypille julkaistavaksi tai julkaise se itse esimerkiksi  Audioboo -palvelun kautta. 

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

16.4.12

Täpliä, raitoja, rytmejä!

Lauantaiaamu 14.4, Taidon nimipäivä, valkeni harmaana ja koleana. Espan puistossa tapahtui kuitenkin jotain, joka sulatti jäätyneimmänkin ohikulkijan: 350 kuvataide- ja käsityökoulun lasta esittäytyi iloisessa Täpliä, raitoja, rytmejä-karnevaalissa. Tapahtumaan kuului kulkue, työpajoja, juhlapuhe ja tietysti muotinäytös. Ohessa muutamia kuvatunnelmia. Kaikki kuvat ovat Maarit Kytöharjun ottamia.

"Ei kai vaan isosiskolla oo hienompi kasvomaalaus..."
"Tää pantapaja on jännä!"
"Nää perhoset ei aurinkoa kaipaa! Me ollaan aurinko."
"Väriä kaupunkiin, lisää karnevaaleja!"
"Eka kulkue ikinä missä oon ollu"
"Lavalla tapahtuu, osa katsoo kaipailevasti pajojen suuntaan - kehtaisko lähteä...?
Täpliä, rytmejä, raitoja-karnevaali on osa Iloa Iholle -teemavuotta. Silloin käsityökouluissa opiskellaan pukeutumista: huovutetaan hattuja, työstetään tossuja, tuunataan T-paitoja... Vuoden aikana järjestetään myös monia, mielenkiintoisia, kaikille avoimia tapahtumia ympäri Suomea. Lisätietoja  löydät Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry:n kotisivuilta.



12.4.12

Vilttitossu ja Lahtisen setä

www.lahtiset.fi

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: huovikas, huopikas, huopanen, huopasaapas, huopatöppönen, huopatossu, vilttitossu ja filttisaapas.

Kevät sulattelee Etelä-Suomessa lumia, mutta Pohjoisessa voi vielä laulaa Taljankan vanhaa hittibiisiä. Sille on hyvä syy: Huopaliike Lahtiselle on myönnetty 2012 Taito-palkinto . Tapiola-vakuutusyhtiön sponsoroima yrittäjäpalkinto meni nyt alan konkarille: Suomen vanhin toimiva huopatehdas on saanut alkunsa vuonna 1921, kun Alex Lahtinen aloitti huovan valmistuksen Pauhulan tilan vanhassa torpparakennuksessa Jämsässä. Tänä päivänä Huopaliike Lahtinen toimii jo kolmannessa polvessa. Vanha kotitila on elinvoimainen: villasta syntyy kahdenkymmenen hengen voimin huopikkaita, moderneja Aki Choklatin huopajalkineita, syylinkejä ja esimerkiksi sisustustuotteita.

Jämsänjokilaakso on Suomen huopalaakso. Alueella on Lahtisen huopaliikkeen lisäksi kolme muutakin huopatehdasta, lukuisia pienyrittäjiä ja Jyväskylän ammattiopisto, jossa on mahdollisuus opiskella huovutusta. Lisäksi Jämsän seudun huopaperinnettä vahvistaa  vuosittain paikkakunnalla järjestettävä kansainvälinen huopanäyttely. 
 
Huopaperinne, niin kuin suomalainen kulttuuri ylipäätänsäkin, on sekoitus itäisistä ja läntisistä aineksista. Ruotsista Suomi on saanut oppia ja vaikutteita huopahattujen valmistukseen, Venäjältä huopikkaisiin. Huovan valmistus nykytekniikalla levisi Suomeen 1800-luvulla. 

On olemassa sanonta ”hiljaista kuin huopatossutehtaassa”. Sanonnan alkuperä lienee siinä, että huovan valmistus on tehtaissakin yhä edelleen käsityövaltaista. Huovutuksen perusteet ovat samat siellä niin kuin kotonakin: työhön tarvitaan karstattua lampaanvillaa ja kuumaa vettä. Mekaaninen muokkaus, kosteus ja lämpö auttavat villakuituja takertumaan toisiinsa. Vähitellen villa vanuu, kutistuu, tiivistyy ja paksuuntuu.

Huovan syntytarinoihin kuuluu legenda, jonka mukaan huopa syntyi siitä, että Nooan arkissa lampaat talloivat veden tulviessa pahnoille tippuneita karvojaan. Vesi, lämpö ja lampaiden liike saivat ensimmäisen huovan syntymään. 

Kolminkertainen eläköön-huuto huovalle ja Huopaliike Lahtiselle! Moderni huopatossu on tätä päivää.

Linkkejä
Huopaliike Lahtinen
Huopaliike Lahtista Taito-palkinnon saajaksi ehdottanut Taito-Aivia
Museo24
Taito-palkinto




6.4.12

Kengänkorko ja korkeat korot

 



Kengänkorko herättää mielikuvia tulevasta kesästä, naisten kengistä ja korkeista koroista. Hyvä niin, kesäunelmia tarvitaan takatalven keskelle! Blogipostauksessa innostutaan kuitenkin käsityöstä ja kengänkorkotekniikasta.

Vanhoja korkoja käytetään tässä kässässä korkeintaan mallina. Työhön tarvitset villakankaita - vanhat talvitakit, joista olet epätoisesti yrittänyt päästä eroon, ovat materiaalien aatelia. Kankaat leikataan tekniikassa kengänkannan muotoiset paloiksi. Palat kirjotaan ja yhdistetään tilkkumatoksi.

Tekniikalla on tarina: kengänkorkomattojen historia yltää 1900-luvun vaihteeseen. Maaseudulla elämä oli raskasta ja työ likaista. Pyhä haluttiin erottaa kunnolla arjen aherruksesta.Silloin ei tehty töitä ja pukeuduttiin vähän paremmin, jos ei muuten niin kirkkomatkalle. Kotikin koetettiin laittaa pyhäkuntoon paremmilla käyttötekstiileillä.  Uutta ei juuri ollut, kaikkeen kauniiseen tarvittiin kekseliäisyyttä - niin kuin kergänkorkomatossa.

Kengänkorkotekniikalla ei ole pakko tehdä mattoa. Mieluiten koristeellisen pinnan nostaisi seinälle taidetekstiiliksi! HuuHaaPuuHaa -blogissa  ei ollut lainakaan huuhaata, vaan hieno idea tekniikan käyttämisestä tuolin päällisessä. Näpsän Villa pohjolassa -oppimateriaalissa on lasten tekemää kengänkorkopintaa - ja kuinka ollakaan, millekä muullekaan kuin itse huovutetulle pohjalle.

---

Jos nyt innostuit tekniikasta apukin on lähellä. Pääset ideoiden alkuun helposti Taitoviikolla 10.-15.4 Taito- ja käsityökeskuksissa.  Taitoviikon pajoissa jaetaan oppia kengänkorkotekniikasta ja innostusta inspiroivassa ilmapiirissä.